sunnuntai 26. helmikuuta 2017

#töihinkaupungille



JP (Juha-Pekka) Väisänen "Teen aloitteita, joilla kaupunkia työnantajana vahvistetaan, työläisten palkkoja korotetaan ja aloitteen jolla lisätään 10 miljoonaa euroa työttömien työllistämiseksi kaupungin tehtäviin ja tukityöllistämiseen".

 


Miksi juuri sinut kannattaisi valita kunnanvaltuustoon?

Minut kannattaa valita Helsingin kunnanvaltuustoon koska minulla on aktivistin kokemusta osallistuvan demokratian kulttuurista ja vaikuttamisesta. Lisäksi toimin varmasti työväenluokan yhteisten tavoitteiden puolesta ja teen tinkimättömästi työtä yhdenvertaisen ja oikeudenmukaisen Helsingin rakentamiseksi.

 
Me emme tarvitse yhtään miljonääriä tai ulkomaista yrittäjää luomaan meille kasvua tai hypeä. Me helsinkiläiset voimme yhdessä itse luoda lisää työpaikkoja ja työllistää työttömät töihin kaupungille. Kaupungin työläisten palkkoja on myös korotettava. Kaupungilla on tähän tarvittavaa pääomaa ja kaupungilla on osaavaa porukkaa töitä tekemään.
Työtä on keskittämisen sijaan jaettava. Helsinki Suomen yhtenä suurimpana työnantajana ( 40 000 työläistä) on näytettävä esimerkkiä siitä että ansiotasoa alentamatta työtä voidaan alkaa tehdä kuuden tunnin työvuoroissa .
Työttömyys on kasvanut Helsingin seudulla viime vuosina nopeasti. Tämä koskee myös nuoria ja pitkäaikaistyöttömiä, vaikka tavoitteena on ollut ehkäistä etenkin nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyttä. Työttömyyden kasvu koskee myös monia pitkälle koulutettuja työnhakijoita.
On sietämätöntä, että Helsingin kaupungin työllisyyden hoidon määrärahoja ei ole kuitenkaan lisätty. Ne ovat olleet ennallaan jo usean vuoden ajan. Kaupunki ei ole myöskään lisännyt työpaikkoja omassa toiminnassaan, vaikka palvelujen tarpeet ovat muun muassa asukasmäärän ja kunnan velvoitteiden myötä lisääntyneet.
Kaupungille pitkäaikaistyöttömyydestä aiheutuvien työmarkkinatuen kuntaosuuksien arvioidaan taas ylittävän jo 65 miljoonan euron tason. Tällaisten ”sakkojen” maksaminen siitä, että ihmisiä pidetään työttömänä, on taloudellisesti järjetöntä ja sosiaalisesti epäoikeudenmukaista. Pitkittyvällä työttömyydellä on myös monia muita kielteisiä vaikutuksia. Sakkojen sijaan on työllistettävä työttömiä kaupungille töihin.
SKP:n ja Helsinki-listojen valtuustoryhmä on esittänyt , että talousarvion 2017 raamiin ja taloussuunnitelman 2017-2019 pohjaan lisätään 10 miljoonaa euroa työttömien työllistämiseksi kaupungin tehtäviin ja tukityöllistämiseen. Osan määrärahasta esitimme käytettäväksi nuorisotakuun toteuttamiseen kehittämällä uusia työllistymispolkuja ja palkkatuella työllistettyjen nuorten jatkotyöllistämiseen.  Lisäksi esitimme, että maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden kotouttamiseen ja työllistämiseen tälle vuodelle esitettyä määrärahaa lisätään.
Lisäksi esitimme, että kaupunginhallituksen tulisi varautua myös maan hallituksen aluehallintouudistuksen yhteydessä työllistämispalvelujen siirtämiseen pääosin kaupungin vastuulle.
SKP:n ja Helsikilistat ovat  esittäneet, että ryhdytään toimiin uusien työpaikkojen luomiseksi kaupungin palveluihin ja luomalla kaupungille lisää kannattavaa liiketoimintaa, kuten rakennusliike, uusiutuvan energian tuotantoa ja tietotekniikan sovellusten kehittämistyötä. Seuraavalla valtuustokaudella on jatkettava työtä nykyisen työttömyyttä lisäävää politiikkaa vastaan.
Helsingin kaupunki teki 2016 464 miljoonaa euroa ylijäämää ja ensi vuoden budjettiesityksen ylijäämäksi ovat suuret puolueet yhteisesti sopineet 120 miljoonaa. Ja näiden ylijäämien päälle tulevat vielä Helenin ja kaupungin muiden yhtiöiden liikevoitot.
Kaupungin  tehtävä ei ole tuottaa voittoa ja siirtää tuloja säästötileille. Toki on hyvä varautua huonoja aikoja varten.
Nyt on käsillä huonot ajat koska meillä on ihmisiä ilman töitä, asuntoja ja ruokaa!  Nyt on työllistettävä työttömät kaupungille töihin. Rahaa kaupungilla työllisyystoimia varten on. Onnksi on vaalit koska vaaleilla voidaan valita kaupungille ja asukkaille - työläisille kokonaan toinen ja parempi suunta!

 

tiistai 7. helmikuuta 2017

Kulttuurikapina nyt

SKP:n JP Väisänen haastaa porukat kulttuurikapinaan ja taiteilijat töihin kaupungille


Juttu julkaistu Suomen taiteilijaseuran Taiteilija-lehden kolumnisarjassa

Se, onko meillä kunnissa ja kotikaupungeissa terveys-, vanhus-, sivistys- ja koulutuspalveluita riippuu meistä kaikista, meidän jokaisen osallistumisesta, ja siitä politiikasta minkä annamme tapahtua.

Taiteilijan, työmiehen ja työnaisen – työttömän ja köyhän näkökulmasta meillä Suomessa tarvitaan nyt kulttuurikapinaa.  Kaiken kaupallistamisesta, yksityistämisestä ja poismyymisestä on tullut päivän sana – kirosana. Näin ei voi jatkua. Taiteilijoiden pakkoyrittäjyys on kasvava trendi ja kapitalistien keksintö, jolla ulkoistetaan yhteiskuntavastuu ja romutetaan kulttuuriväen ja luovien alojen työläisten perusturva.

Ei pidä uskoa kaikkea mitä pääministeri Juha Sipilä ja porvarien taloustaantumukselliset sanovat. Leikkauspolitiikalle ja palvelujen yksityistämiselle on vaihtoja.

Työläinen ei Suomessa elä palkallaan. Taiteilija ei juuri koskaan saa palkkaa työstään. Selvitäkseen vuokrista ja ruokalaskuista me joudutaan tekemään kahta tai useampaa työtä. Tarjolla on vain pätkätöitä, jos sitäkään. Ilmaiseksi töitä kyllä saisi tehdä.  Kokoomus suunnittelee sosiaaliturvasta vastikkeellista pakkotyötä. On ilkeä tosiasia, että taiteilija tai työläinen ei Suomessa palkallaan elä.

Meillä Suomessa elää järjetön harha siitä, miten köyhyydestä ja kurjuudesta noustaan.  Miten näin viisas kansa voi erehtyä kuvittelemaan, että markkinavoimat tai  miljonäärit  jostain ulkomailta Eiran rannoilta voisivat ratkaista työläisen tarpeet.  Kapitalisti onnistuu vain kun on laajat työttömien reservit, kun on apatiaa ja aletaan ajatella, että me itse emme voisi tehdä mitään.

Työväenluokka on ikiaikaisesti karistanut harhoja kapitalistihörhöjen puheista. Me kaupunkilaiset, kuntalaiset ja kaikki voimme yhteisvoimin perustaa kunnallisia ja kaupunkien omia yrityksiä ja tuottaa omat peruspalvelut – myös kulttuuripalvelut.

Tässä kulttuurikapinassa ei tarvita yhtään miljonääriä tai pörssikursseja vaan poliittista joukkovoimaa ja oman työvoiman ja osaamisen käyttämistä yhteiseen hyvään. Nyt tarvitaan työläisälyä ja oivallusta, että ihmisvoimin, kahdella kädellä, omalla työllä ja osaamisella me voimme oman perusturvamme rakentaa. Siksi kuntiin on yksityistämisen ja palvelujen ulkoistamisen sijaan luotava uusia kuntien ja kaupunkien työpaikkoja ja taiteilijatkin on saatava kaupungille töihin.

Kuntavaalit on mainio paikka tehdä kulttuurikapina ja äänestää joka kuntaan sellaiset päättäjät jotka ymmärtävät, että myös kulttuuripalvelut ovat peruspalveluja.


Töihin kaupungille

Valtio toimii hyvänä esimerkkinä kunnille.  Meillä on Suomessa 39 taiteilijaa töissä valtiolla.  Kaupunkien pitää uskaltaa alkaa palkata taiteilijoita kaupunginosiin niin kuin valtio viisaasti palkkaa taiteilijoita lääneihin eri puolille maata taiteilijoiksi. Näille uusille kaupungiosa- tai lähitaiteilijoille pitää alkaa maksaa 2752 € kuusssa niin kuin läänintaitelijoillekin keskimäärin maksetaan.

Taiteilijoiden pääkaupungissa Helsingissä tämä tarkoittaisi uutta työtä 53 taiteilijalle. Eri taiteen alojen ammattilaiset ottaisivat tällä mallilla uuden paikan kulttuuripalvelujen toisenlaisina tuottajina. Taiteilijat eivät lakkaisi olemasta taiteilijoita. Taiteilijoista ei tulisi sosiaalitätejä tai kulttuurisihteereitä vaan taitelijat olisivat edelleen taiteilijoita – sitähän me taiteilijat parhaiten osaamme.

Lisäksi kuntataiteilijat olisivat alueillaan luonnollisesti kontaktissa muihin kaupungin peruspalvelujen tuottajien kanssa. Kunnissa yleisesti pyritään siihen, että kuntapalvelut lävistäisivät toisiaan. Helsingissä on vain yksi virka jonka sosiaalitoimi ja kulttuuritoimi jakavat. Lisäksi korttelitaiteilijat voisivat ottaa koppia  kulttuuri- ja taidejärjestöjen, kansalaisjärjestöjen ja asukkaiden aloitteista. En vaatisi työtätekeviltä taiteilijoilta sen suurempia sosiaalisia taitoja kuin työläisiltä muutenkaan. Kyllä omassa kammiossaan kirjoittavalla runoilijalla tai tietokoneensa taakse hautautuvalla mediataiteilijalla ilman sen kummempia yhteisötaiteellisia avuja, olisi paikkansa kaupunkitaiteilijana. Aika ja taiteilija näyttäisivät mihin uusi kulttuuripalvelu pystyisi. Alkuun olisi tärkeää, ettei ideaa tapettaisi hallintobyrokratialla, vaan tässä kohtaan sovellettaisiin samaa vaatimusta mitä yhteiskunta jo taiteilijoihin soveltaa. Meiltä  taiteilijoiltahan odotetaan, että taiteellamme tekisimme jotain ennen näkemätöntä ja löytäisimme sille yleisön.

Taiteilijan pelkkä läsnäolo, osallistumisesta erilaisiin yhteiskunnallisiin prosesseihin puhumattakaan toisi varmasti kuntiimme ja kotikaupunkeihimme uudenlaista otetta tekemiseen ja osallistumiseen.